Kun on kasvanut samalla maatilalla kuin kolme aiempaa sukupolvea niin lukuisista varastoista, navetoista ja ladoista saattaa löytää välillä vaikka mitä kivoja yllätyksiä vuosien takaa. Paras löytöni on ollut lapsena viljamakasiiniin jonkun (todennäköisesti yhden serkuistani) unohtama pieni trollipeikko jostain kahdeksankymmentäluvulta, ja toinen työkaluvaraston naulapurkista löydetty sedän vanha luokkasormus.
Nykyään olen taas kiinnostunut penkomaan esiin vanhoja huonekaluja ja kunnostamaan niitä. Viimeisimpänä päätinkin pelastaa ulkosaunassa vuosikymmeniä lojuneen vanhan ruokapöydän tuolin. Mitään paikkaa minulla ei vielä tälle ollut keksittynä, mutta tällaista työtä on kyllä kiva tehdä ihan vain jotta nämä suvussa pitkään kulkeneet esineet olisivat käyttökelpoisia vielä seuraaville sukupolvillekin.
 |
| Ensimmäinen kuva tuolista otettu vasta alkuhionnan jälkeen koska olin niin malttamaton aloittamaan työn |
Tuolin alapuolella oleva logo kertoo tuolin tosiaan olevan Askon valmistama. Lahden historiallisen museon nettisivuilta löytyvien tunnistamisvinkkien perusteella epäilen että se on peräisin 40-50-luvuilta, tuolin istuinosan alta löytyvän leiman perusteella se on myös B-laatua (haalistunut B-kirjain Askon logon alapuolella) Iästä päätellen tuolin on ostanut edesmennyt ukkini jota en koskaan ehtinyt tavata, ja siksi on mukavaa ottaa tuoli käyttöön sillä se muistuttaa hänestä.
Tuoli ei ollut kauhean huonossa kunnossa. Ainoat miinukset olivat että sen istuinosan kauhtunut päällinen piti vaihtaa, ja tuolin selkänojassa oli joitain harmaita kosteuden aiheuttamia länttejä. Tästä huolimatta työtä lisäsi se että päätin aluksi vain lakata tuolin uudelleen jonka takia vanha lakka ja läntit piti poistaa ensin huolella.
Siispä aloitin hionnalla. Onneksi käytössä oli hiomakone eli lihasvoimaa ei paljoa tarvittu, ainoastaan hermoja. Tein hiomista nimittäin noin parin viikon ajan pienissä osissa melkein joka päivä sillä pintaa sai hioa kunnolla ennen kuin vanha lakki lähti pois.
Ja tästä vaivasta huolimatta puunpinta jäi vieläkin hieman epätasaiseksi. Harmaista pilkuistakaan en päässyt eroon edes ring-remover aineella. Annoin lopulta länttien ja epätasaisuuden jäädä sillä sain vakuutettua itselleni että ne antaisivat tuolille luonnetta.
Kun hiominen alkoi ensimmäistä kertaa todella ärsyttämään käännyin hetkeksi istuinosan puoleen. Ensiksi poistin päältä vanhan kankaan ja pehmusteen. Päällinen oli paksua villakangasta joka oli useilla nauloilla kiinni istuinosan vanerilevyssä, joten sitäkin sai repiä kunnolla. Pehmustekerroksena sen alla oli jämävillalangan pätkiä.
Uutena pehmusteena käytin ompelujemmastani valmiiksi löytyvää vanulevyä josta leikkasin päällisen kokoisen palan ja asetin sen sitten alustan päälle. Kankaana käytin paksuhkoa valkoista puuvillakangasta joka oli kuvioitu vaalean harmailla linnuilla ja kasveilla. Kuvio oli mielestäni väriltään ja aiheeltaan sopivan yksinkertainen, elegantti ja "vanhanhenkinen". Löysin sen Eurokankaan palalaarista 12 eurolla.
Leikkasin kankaasta vanerilevyn muotoisen mutta noin 10cm jokaiselta laidalta isomman palan jotta sen reunat yltäisivät kääntyä levyn alapuolelle johon kiinnitin ne niittipyssyllä.
Jälkeen päin ajateltuna reunat olisi pitänyt kääntää ja ommella umpeen jottei kangas alkaisi rispaantumaan ja myös näyttäisi nätimmältä. Kangasta olisi myös saanut vetää tiukempaan ennen niittaamista. No, huomioiden että tämä oli ensimmäinen päällystystyöni tämä kyllä kelpasi näinkin ja voihan päällisen aina uusia myöhemmin.
Puuosien hionnan ja liimaamisen jälkeen pesin tuolin huolellisesti huonekalujen puhdistusaineella.
Tässä vaiheessa mallasin istuimen kiinni tuoliin ja huomasin etten sittenkään pidä tuosta päällisestä ja puun väristä yhdessä (pahoittelut että tämä kohta jäi kuvaamatta mutta olin vain niin tympääntynyt tähän pitkään prosessiin joten irrotin päälisen heti pois paikoiltaan). Aloin siis puntaroimaan maalaamisen ja petsillä käsittelyn välillä kunnes lopulta päädyin maalaamiseen. Olisipahan ainakin hyvin hiottu ja hinkattu pohja valmiiksi tehtynä!
Väriksi valitsin antiikinvalkoisen sillä vaikka eri keltaisen ja vihreän sävyt houkuttelivatkin, tiesin että valkoinen olisi turvallinen valinta sillä se olisi ajattomampi ja sopisi hyvin muuhun ajansaatossa vaihtuvaan sisutukseen. Tavoitteenahan on saada tästä vanhuksesta taas iloa mahdollisimman useiksi vuosikymmeniksi. Maaliksi valitsin luottomaalini eli Clas Ohlsonin akryylimaalin.
Käytin maalaamisessa elämäni ensimmäistä kertaa telaa sillä en osaa maalata mitään siveltimellä ilman että pintaan jää aina rumat siveltimenurat. Telalla sai myös levitettyä ohuita kerroksia jonka ansiosta pinnasta sai tasaisemman. Toisaalta tällä tekniikalla tuolin sai maalata kolmeen kertaan jotta pinnasta tulisi peittävä.
Maalauksen jälkeen lakkasin pinnan pariin otteeseen matalla Spray-lakalla sillä en halunnut käyttää siveltävää lakkaa samasta syystä kuin en halunnut maalatakkaan siveltimellä.
Ja tässä lopputulos! Täytyy myöntää että en voi kuvitella edesmennyttä maanviljelijä-ukkiani tässä istumassa likaisissa työhousuissaan ilman että mummuni olisi ollut hänelle hälisemässä mutta itseni kyllä voin kuvitella tätä käyttämään. Siksi taidankin sen ottaa työtuoliksi kirjoituspöydän eteen.
Rahaa tähän tuunausprojektiin kului 17e eli kankaan ja telan hinnan verran sillä kaikki muut tarvikkeet löytyi omasta takaa.
 |
| Vanha Askon tuoli kunnostamista ennen ja jälkeen |
Tekstit
