Maalla vanhempieni pihalla kasvaa 19kpl puna- ja mustaherukkapensasta, joiden lahonneet tuennat ovat jo pitkän aikaa tarvinneet uusimista. Viime viikolla projekti viimein saatiin maaliin, ja oli jo aikakin sillä se aloitettiin kolme vuotta sitten. 

Aluksihan homman piti olla simppeli. Meillä oli valmiina puutavaraa josta jo ensimmäisenä kesänä vuonna 2019 sahattiin tarpeelliset osat tuille, mutta koska asun toisella puolella Suomea, niin se maalle lähtö nopealla varoitusajalla on vaikeaa, eli en ole aina osunut varaamaan junamatkaa sinne oikeaan ajankohtaan. Näin ollen useampana keväänä on joko lehdet ja kukinnot ilmestyneet pensaisiin niin nopeasti mikä on estänyt tukien asentamisen (kukat olisivat varisseet niin paljon että marjasato olisi jäänyt pienemmäksi) ja syksyisin taas on maa jo usein ollut jäätynyt. Myös korona vaikutti asiaan vuonna 2020, ja en käynyt ensimmäisen puolen vuoden aikana vanhemmillani ollenkaan. 

Viime syksynä saatiin kuitenkin tuet laitettua mustaherukkapensaalle ja tänä keväänä punaisille.

Mustaherukoiden viime syksynä valmistuneet tuennat

Hommasta teki haastavan myös se että punaherukkapensaiden koot vaihtelivat, joten osalle tehtiin isommat 80x80cm kokoiset kehykset ja pienemmille pensaille 60x60cm kokoiset kehykset, ja kahden jättisuuren pensaan kohdalla tarvitsi tehdä kehykset kaksinkertaisina.

 Kaikkia pensaita olen kyllä leikannut säännöllisesti, mutta koska joidenkin pensaiden taimet on joskus 40-vuotta sitten istutettu aivan vieri viereen, niin ne ovat lopulta kasvaneet yhteen. 

Tälle pensaalle laitettiin päätyihin 80cm rimat ja sivuille sekä 80cm ja 60cm rimat sekä väliin tolppa.

Mutta tosiaan kehysten tekeminen oli tässä se helpoin puuha. Lehtipuusta sahattiin jokaiselle pensaalle 4kpl tolppia (kaikissa korkeus 80cm) ja 4kpl rimoja (osa 60cm pituisia ja osa 80cm pituiset). Paitsi niille kahdelle extra-suurelle pensaalle tuli yhteensä 6 tolppaa ja 6 rimaa.

Maalasin osat mustaksi Osmon Eco Gardenin hiilen värisellä puuöljyllä, sekä sen loppuessa lähirautakaupan valikoimasta, Tikkurilan Patio Verso mustalla puuöljyllä. Näin kehykset olisivat paremman näköiset ja mikä tärkeintä suojaisi puuta kosteudelta. Aineen valinnassa oli tärkeää totta kai myös se että se oli myrkytöntä sillä puuosat tulisivat osittain suoraan kosketukseen pensaan kanssa. Öljyä kului useampi purkki, sillä vasta kahdella kerroksella puuosista tuli tasaisen väriset. 

Maalaaminen onnistui helpoiten niin että pingotin kahden porrasjakkaran väliin kaksi pitkää listaa ja laitoin puut niiden päälle. 

Teoriassa homma kyllä kuulostaa helpolle, mutta ongelmana oli että vaikka yritimme saada kaikista kehyksistä suoria, jotta sivut olisi samassa linjassa keskikäytävän kanssa, niin silti kaikki kehykset jäivät törröttämään hieman eri suuntiin. Ja koska maa oli paikoitellen kovaa ei kaikkia kehyksiä saatu täysin samalle korkeudelle eli niiden korkeudet vaihtelee pensaittain.  Kaikista isoimpien pensaiden kanssa oli myös mentävä pensaiden muotojen ehdolla joten niistä ei tullut samansuuntaisia kuin muista. 

Mutta onneksi pihatöissä ei tarvitse olla niin tismalleen tarkka, joten käytännöllisyyteen voi olla yksistäänkin tyytyväinen. 

Tänä keväänä sain viimeinkin tehtyä jo kolme vuotta istutettuna olleille omenapuille kanttaukset ja katealueet. Tähän mennessä puiden tyvet eivät ole näyttäneet kovin siisteiltä sillä heinä on saanut niiden kohdalla kasvaa vapaasti, kun runkoja on täytynyt väistellä ruohonleikkurilla. 

Olen jemmannut näitä vanhan muumivihon kansia jo jonkin aikaa, sillä sen kuvitus on vaan liian kaunis roskiin heitettäväksi. Nyt sille kuitenkin löytyi yllättäen käyttöä, sillä aloitin tässä hiljattain hartsiaskartelun, ja sain siitä idean tehdä kannesta koruja, jotka päällystäisin hartsilla. Kun nestemäinen hartsi kaadetaan korun päälle ohueksi kerrokseksi se muodostaa kuivuttuaan kovan ja kiiltävän kalvon korujen päälle. Näin korut kestävät pidempään ja näyttävät myös viimeistellyiltä.

Ensin leikkasin vihkosta haluamani kuviot ympyrän muotoisella kuvioleikkurilla. Yritin saada jokaisen hahmon näkyville yhteen kuvioon, tosin harmitti että pikku myy (ja Tuittu Muumipapan selän takana)  jäi juuri kuluneen taitoksen kohdalle joten häntä en voinut hyödyntää.

Sain leikattua juuri sopivasti parillisen määrän kuvioita sillä halusin koruista kaksipuoliset. Tätä varten etsin leikatuista kuvioista mielestäni sopivat parit aina yhteen kokonaiseen kappaleeseen ja sitten näistä muodostin pareja keskenään. Alla olevasta kuvasta näkyy että lopputuloksena on 4 paria korvakoruja (yksi nelikko on aina yksi pari ja nelikossa ylimmäinen ja alimmainen leikatu kuvio muodostavat yhden kappaleen) 

Liimasin kuviot toisiinsa Modge Podgella ja pujotin väliin sitä ennen korupiikin. Koska halusin viimeistellä korut hartsipinnalla sivelin Modge Podgea myös molemmille puolille korujen pintaa, jolloin aine toimii lakkana estäen hartsin syöpymisen paperin sisään. (Tätä tapahtui tosin loppujen lopuksi hieman joidenkin korujen kanssa, eli olisi pitänyt käyttää vahvempaa lakkaa mutta onneksi lopputulos ei ollut kovin häiritsevä)

Tämän jälkeen korupiikit lähtivät ärsyttävän helposti vielä vetämällä pois korujen keskeltä, joten lisäsin pikaliimaa vielä piikkien varteen ja työnsin ne sitten takaisin aukkoonsa jonka jälkeen ne kiinnittyivät hyvin.

Hartsina käytän Pentart Glass Resin merkkistä ainetta, jonka ostin Askarellista Helsingin Kampista (hinta 20e). Se on 1:1 valettavaa hartsia eli pakkaus sisälsi yhden pullon osa A:ta ja toisen osa B:tä joita siis sekoitetaan samassa suhteessa muovimukissa väh. 2 minuuttia, josta se kaadetaan korujen päälle. Yhteensä pakkauksessa on 250ml hartsia (2kpl 125ml pulloa). Katsoin netistä että tämä soveltuu n. 2cm paksujen esineiden valamiseen joten näihin se kelpaa hyvin.

Kaadoin hartsia varovasti korujen päälle antaen ensimmäisten puolien kovettua vuorokauden ennen kuin päällystin korujen toiset puolet. Tässä kannattaa olla varovainen ettei hartsia tule kaadettu liikaa ettei se valu reunojen yli. Ennen valuttamista kannattaa laittaa korut jonkin pienen tasaisen esineen päälle niin vahingossa ylivaluva hartsi ei liimaa alustana olevaa leivinpaperia ja korun toista puolta toisiinsa. 

Jos hartsiaskartelu kiinnostaa kannattaa youtubesta katsoa tutoriaali videoita joista oppii miten käyttöön liittyvistä sudenkuopista selviää.

Maalla teki mieli istuttaa kesäksi hieman mansikoita, mutta koska varsinaista mansikkepenkkiä en viitsinyt alkaa tekemään piti keksiä korvaava ratkaisu. Olin melkein istuttamassa mansikoita jo vanhoihin perunalaatikoihin kunnes iskä keksi kaivaa mummun vanhat ja puoliksi rikkinäiset leipätiinut varaston periltä. Yksi tarvitsi uudet vanteet mutta toinen oli täysin ehjä. Kaikkia mansikoita en kuitenkaan näihin saanut mahtumaan joten loput istutin yhteen perunalaatikkoon.

Tiinut ja perunalaatikko laitettiin pihakeinun laatoitukselle, ja niiden sisälle vielä jätesäkit eristykseksi, jottei pohjat ja laidat pääsisi kostumaan. Jätesäkin pohjalle laitoin sepeliä, jottei multaa tarvitsisi niin paljoa ja sepeli toimisi myös salaojituksena. 

Puutarhamultaan sekoitin hieman hiekkaa, sillä mansikat viihtyvät ilmavassa maassa. Lannoitetta en lisännyt, koska mansikat eivät pidä liiasta typestä ja lannoitetta on puutarhamullassa valmiiksi riittävästi.

 Ennen istuttamista peitin mullan pinnan puutarha kankaalla johon tein reiät taimien istuttamista varten. Kankaan päälle laitoin vielä katetta.

Istutusväleiksi tälle Polkka lajikkeelle suositellaan 30cm mutta tiinujen koon vuoksi jouduin hieman tiivistämään etäisyyksiä.