Ostin maaliskuussa tori.fi kautta tämän vanhan kukkapöydän jollaisesta olin haaveillut jo jonkin aikaa. Sanoisin että tämä on tyylinsä perusteella sieltä noin 1950-luvulta, mikä on täydellistä sillä asuinkerrostaloni on rakennettu 1951, ja mm. keittiöni ja eteisen kaapit ovat edelleen alkuperäiset, joten tämä kukkateline täydentää kotini vintage-tunnelmaa entisestään.
Hintaa telineellä oli 40e, tosin mikään huippukuntoinen se ei ollut, vaan valkoinen metallirunko oli ruostetahrojen peitossa, ja se oli joskus maalattu uudelleen kuminyörin lenkkien välistä, jolloin maalia oli osunut myös paikoitellen niihinkin. Hyväkuntoisina tämän tyylisiä kukkapöytiä on ollut myynnissä jopa päälle sadalla eurolla joten en silti pitänyt kauppoja hirveän huonona.
Alkuperäinen tavoitteeni oli säilyttää tuo kuminyöri paikallaan, puhdistaa ruoste pois ja vain parannella maalipintaa niissä kohdissa missä oli tarvetta. Kokeilin ruosteenpoistoon ensin etikan, sitruunan ja soodan seosta jonka annoin levityksen jälkeen vaikuttaa folion alla yön yli, mutta tuloksetta. Ruosteenpuhdistusöljyllä, asetonilla tai saippuavillatyynylläkään hinkkaaminen ei auttanut.
Päädyin sitten vastahakoisesti poistamaan molemmat huonokuntoiset maalikerrokset ja niissä kiinni olleen ruosteen kokonaan maalinpoistoaineella. Tämän tein niin että ensin kun maalinpoistoaine oli vaikuttanut rungon pinnassa puolisen tuntia pyyhin aineen ja irronneet maalit pois asetoniin kastutetulla paperilla, ja hioin hiomapaperilla loput maalit ja ruosteet pois.
Ajattelin ensin että maalinpoiston jälkeen olisin maalannut tuon yläosan kehikon sienellä maalia solmujen väliin tuputtaen (ja jalat maalannut spraymaalilla), mutta päädyin kuitenkin poistamaan kumipunoksen kokonaan siinä vaiheessa kun olin puolessa välissä poistamassa maalia tuosta kehikko-osasta. En usko että olisin saanut uudesta maalipinnasta tuolla tavoin hyvännäköistä tai tasaista ja lisäksi en saanut kuminauhassa olevia maaliroiskeita poistettua millään. Tämä harmitti koska olin toivonut pitää telineen mahdollisimman alkuperäisenä, mutta toisaalta kun teen nämä pohja- ja maalaustyöt huolellisesti niin toivottavasti teline säilyy hyvännäköisenä vuosikymmeniä.
Kun maalit ja ruostetahrat olivat lähteneet pyyhin rungosta irtoliat pois pölyliinalla ja kävin rungon läpi vielä asetonilla kostutettu teräsvillalla.
Pohjamaalina käytin Mastonin valkoista AntiRust Primeria. Periaatteessa tuo myöhemmin käyttämäni pintamaali ei olisi tarvinnut pohjamaalausta ollenkaan, mutta koska en halunnut telineen ruostuvan uudelleen käytin varmuuden vuoksi tätä ruosteenestopohjamaalia ensin.
Spreijasin sillä telineen osissa yksi sivu kerrallaan jolloin maalattavat tasot oli aina horisontaalissa, sillä muuten maali olisi helposti lähtenyt valumaan. Maalasin pohjamaalilla kaksi kerrosta odottaen ohjeen mukaan aina max. 5 minuuttia kerrosten välillä, ja yhden puolen annoin aina kuivua noin vuorokauden ennen uuden maalaamista. Ja aina kun käänsin uuden sivun maalattavaksi hankasin asetoniin kostutetulla paperilla pois mahdolliset aiemmissa vaiheissa syntyneet maalijuoksut. Pohjamaalia olisi saanut olla hivenen enemmän, koska jossain kohdissa sitä imeytyi metalliin enemmän kuin toisissa, mutta ajattelin että saisin väristä kyllä tasaisen sitten pintamaalauksella.
Kun koko teline oli pohjamaattu maalasin sen taas samalla tavalla osissa Motip Hybrid- päällystemaalilla. Tämä maali on nimensä mukaisesti hybrid-maalia, eli sillä voi maalata sekä alkydi- ja akryylimaalin päälle (AntiRust-pohjamaali oli akryylipohjaista)
Käytin tätä maalia nyt ensimmäistä kertaa ja olin positiivisesti yllättynyt miten tasainen ja silkkinen lopullinen pinta olikaan. Tosin hintaa tällä yhdellä purkilla oli 16 euroa eli siltä saikin odottaa laadukasta lopputulosta. Onneksi yksi purkki myös riitti hyvin ja sitä jäi vähän ylikin johonkin toiseen projektiin.
Viimeisenä suihkutin pintaan Mastonin kirkasta akryylilakkaa joka toivottavasti estää maalin lohkeilua ajan ja iskujen vaikutuksesta.
Korvasin kuminauhat mustalla 3mm paksulla aidosta nahasta tehdyllä nyörillä, jonka paksuista tuo alkuperäinen kuminauhakin oli. Nyörin tilasin kotimaisesta helmikauppa.com:sta ja kolme rullaa (5m per rulla) postikuluineen maksoi n. 20 e.
En käyttänyt nyöriä niin paljoa kuin mitä alkuperäistä oli, sillä pidän ulkonäöstä enemmän näin kun lenkit ovat vähän enemmän harvakseltaan. Tällöin myös selvisin lopulta vain kahdella rullalla, joten kolmannen hyödynnän seuraavassa projektissani josta lisää tämän jutun lopussa.
Nahkanyöri olikin jäykempää kuin alkuperäinen kumi, joten silmukoista tuli hieman harottavat eli jos haluaisin jossain vaiheessa saada telineen näyttämään enemmän alkuperäiseltä niin ostaisin tilalle joko ohuempaa nahkanyöriä tai siten etsisin jostain kuminauhaa. Lisäksi kahdesta kohdasta jossa solmin noiden kahden eri nyörinpätkän päät yhteen solmuiksi tuli aika paksut joten ohuemmalla nyörillä ne eivät jäisi yhtä selvästi näkyviin.
Telineessä oli tallella vielä alkuperäinen vanerilevy ja se oli suurimmaksi osaksi ihan ehjä ja tukeva. Entinen omistaja oli maalannut sen mustaksi mikä sopi mielestäni tähän tyyliin hyvin joten en tehnyt sille mitään. Telineessä oli levyn kannattimet vain päissä ja entinen omistaja olikin fiksusti lisännyt nippusiimasta ylimääräisen kannattimen keskelle jottei vanerilevy alkaisi notkistua kun päälle laittaa raskaita kukkaruukkuja. Jouduin ottamaan tuon entisen nippusiiman pois maalaamisen ajaksi ja työkalupakissani olevat uudet nippusiimat osoittautuivat liian lyhyiksi, joten pitää mennä vielä rautakauppaan ostamaan tilalle pidempiä ja tehdä niistä ylimääräinen kannatin tuohon keskelle.
Ja tässä on valmis lopputulos.
Teline itsessään maksoi siis 40 euroa, maalit ja puhdistustarvikkeet 40 euroa ja nahkanyöri 20e jolloin kokonaisuudessaan tälle projektille tuli hintaa rapeat 100 euroa. Tässä siis kävi kuten kaikissa isoissa kunnostustöissä että pelkät tarvikkeet ja materiaalit kustansivat enemmän kuin alkuperäinen esine.
Olisin toki voinut ostaa tämän sijaan toisen parempikuntoisen vanhan kukkatelineen tuolla hinnalla, mutta toisaalta hyvähän se on että nämä huonokuntoisetkaan yksilöt ei joudu roskiin ja minusta tällaiset kunnostustyöt on aina hauskaa ajanvietettä. Lisäksi esine tuntuu rakkaammalta kun siihen on vuodattanut ns. omaa verta ja hikeä.
Ja koska seuraavakin kunnostuskohde on itseasiassa metallinen kukkateline (tosin hyvin erilainen kuin tämä), niin voin helposti hyödyntää siihen tähän projektiin käytettyjen tarvikkeiden loput. Tuo toinen teline oli vieläpä ilmainen, sillä löysin sen maalta meidän entisestä viljamakasiinista.
Tekstit
