Maalla vanhempieni pihalla kasvaa 19kpl puna- ja mustaherukkapensasta, joiden lahonneet tuennat ovat jo pitkän aikaa tarvinneet uusimista. Viime viikolla projekti viimein saatiin maaliin, ja oli jo aikakin sillä se aloitettiin kolme vuotta sitten. 

Aluksihan homman piti olla simppeli. Meillä oli valmiina puutavaraa josta jo ensimmäisenä kesänä vuonna 2019 sahattiin tarpeelliset osat tuille, mutta koska asun toisella puolella Suomea, niin se maalle lähtö nopealla varoitusajalla on vaikeaa, eli en ole aina osunut varaamaan junamatkaa sinne oikeaan ajankohtaan. Näin ollen useampana keväänä on joko lehdet ja kukinnot ilmestyneet pensaisiin niin nopeasti mikä on estänyt tukien asentamisen (kukat olisivat varisseet niin paljon että marjasato olisi jäänyt pienemmäksi) ja syksyisin taas on maa jo usein ollut jäätynyt. Myös korona vaikutti asiaan vuonna 2020, ja en käynyt ensimmäisen puolen vuoden aikana vanhemmillani ollenkaan. 

Viime syksynä saatiin kuitenkin tuet laitettua mustaherukkapensaalle ja tänä keväänä punaisille.

Mustaherukoiden viime syksynä valmistuneet tuennat

Hommasta teki haastavan myös se että punaherukkapensaiden koot vaihtelivat, joten osalle tehtiin isommat 80x80cm kokoiset kehykset ja pienemmille pensaille 60x60cm kokoiset kehykset, ja kahden jättisuuren pensaan kohdalla tarvitsi tehdä kehykset kaksinkertaisina.

 Kaikkia pensaita olen kyllä leikannut säännöllisesti, mutta koska joidenkin pensaiden taimet on joskus 40-vuotta sitten istutettu aivan vieri viereen, niin ne ovat lopulta kasvaneet yhteen. 

Tälle pensaalle laitettiin päätyihin 80cm rimat ja sivuille sekä 80cm ja 60cm rimat sekä väliin tolppa.

Mutta tosiaan kehysten tekeminen oli tässä se helpoin puuha. Lehtipuusta sahattiin jokaiselle pensaalle 4kpl tolppia (kaikissa korkeus 80cm) ja 4kpl rimoja (osa 60cm pituisia ja osa 80cm pituiset). Paitsi niille kahdelle extra-suurelle pensaalle tuli yhteensä 6 tolppaa ja 6 rimaa.

Maalasin osat mustaksi Osmon Eco Gardenin hiilen värisellä puuöljyllä, sekä sen loppuessa lähirautakaupan valikoimasta, Tikkurilan Patio Verso mustalla puuöljyllä. Näin kehykset olisivat paremman näköiset ja mikä tärkeintä suojaisi puuta kosteudelta. Aineen valinnassa oli tärkeää totta kai myös se että se oli myrkytöntä sillä puuosat tulisivat osittain suoraan kosketukseen pensaan kanssa. Öljyä kului useampi purkki, sillä vasta kahdella kerroksella puuosista tuli tasaisen väriset. 

Maalaaminen onnistui helpoiten niin että pingotin kahden porrasjakkaran väliin kaksi pitkää listaa ja laitoin puut niiden päälle. 

Teoriassa homma kyllä kuulostaa helpolle, mutta ongelmana oli että vaikka yritimme saada kaikista kehyksistä suoria, jotta sivut olisi samassa linjassa keskikäytävän kanssa, niin silti kaikki kehykset jäivät törröttämään hieman eri suuntiin. Ja koska maa oli paikoitellen kovaa ei kaikkia kehyksiä saatu täysin samalle korkeudelle eli niiden korkeudet vaihtelee pensaittain.  Kaikista isoimpien pensaiden kanssa oli myös mentävä pensaiden muotojen ehdolla joten niistä ei tullut samansuuntaisia kuin muista. 

Mutta onneksi pihatöissä ei tarvitse olla niin tismalleen tarkka, joten käytännöllisyyteen voi olla yksistäänkin tyytyväinen.